Kirjailija lähettää pullopostia

Kirjailija lähettää pullopostia

Koko talven ja kevään Alva nakutti kuumeenomaisesti tietokonettaan nostaen aiheensa elämästään, kuten rehellisyyttä ja aitoutta tavoitteleva kirjailija realistisesti tekee. Hän ei halunnut puolivalmiita ajatuksia, tekoja, toimintaa, siksi hän valitsi aiheeksi omansa, kriisiytyneen elämäntilanteen, josta hän etsi erilaisin keinoin ulospääsyä. 

Alva koki olleensa väärinymmärretty lapsi, joka oli syntynyt väärään perheeseen, hänellä ei ollut siellä yhtään todellista ymmärtäjää. Perheessäkin hän oli ollut yksin ja yksinäisyyttä oli jatkunut oikeastaan koko aikuiselämän. Alva oli sananmukaisesti erakoitunut lähiöön. Hän korosti tuttavilleen tämän olevan täysin mahdollista.

Kahden akateemisen tutkinnon tekijästä oli tullut epätavallisen taiteellisen ammatin harjoittaja, kirjailija, joka eli jatkuvasti nälkärajalla, odottaen seuraavaa apurahaa. Aharva pystyi ymmärtämään Alvan elämäntyyliä, eikä hän sitä odottanutkaan. Alvan jokakeväinen vieras, lisääntyvän ja aikaistuvan valon aikaansaama identiteettikriisi oli koputtanut taas hänen ovelleen kysyen: mitä sinulle tällä kertaa kuuluu? Oletko vieläkin samassa elämän- ja luomistilanteessa? Etkö ole onnistunut pääsemään yhtään eteenpäin?

Samaan aikaan Alva julkaisi kirjoja, parhaimpina vuosina kaksi kolme kirjaa peräkkäin, mutta tätä hän ei muistanut itse lainkaan ajatella ajatusten pyöriessä jatkuvasti taloudellisessa toimeentulossa ja sen mukanaan aiheuttamien vaikeuksien mukanaan tuomissa oheispohdinnoissa. Jos hänellä olisi valtion taiteilija-apuraha, joka samalla merkitsisi virallista tunnustusta hänen tekemälleen työlle, kaikki olisi kenties toisin.

Talous on oikeastaan kaiken perusta, Alva ajatteli, sen mukana tuli kaikki: varmuus huomisesta päivästä, turvallisuuden, jopa eräänlainen välittämisen tunne, vaikka ihmissuhteita se ei toki korvannut millään tavalla. Talouden pohjalle piti kuitenkin pystyä rakentamaan sellaisia vaativia taideteoksia, joihin ei liittynyt turhia toimeentulomurheita.
Kun Alvalla ei ollut tällaista pohjaa ja perustaa, hän seisoi kaiken aikaa lentohiekalla, joka jostakin syystä erityisesti tänä keväänä tuntui hyvin upottavalta.

Miksi hän oli ennen jollakin tavalla kestänyt sen, vaikka kaikkialta tulviva kevään valo oli tehnyt hänestä maanisen työntekijän ja aamuvirkun jo useita vuosia aiemminkin? Koiran kuolema edellisenä syksynä, joulukuussa puhjennut, rakkauskuvitelman aiheuttama kolmipäiväinen psykoosi, Alva listasi syitä siihen, miksi tästä keväästä oli erityisesti tullut hänen kompastus- ja kulmakivensä.

Mutta hänellä oli kai oltava vaikeaa, vaikeampaa kuin koskaan ennen, koska se oli aivan välttämätöntä. Sisäelinten toimintaa testaavissa verikokeissa oli selvinnyt, että hänen P-Krea eli munuaisarvonsa oli huolestuttavan kohollaan verenpaineen lisäksi. Tarkemmissa kokeissa selvisi lisäksi, että hänen virtsassaan oli paljon valkuaista, mikä viittasi sisätautien erikoislääkärin mukaan siihen, että munuaisissa oli jotakin vikaa. Siitä käynnistyivät lukuisat muut verikokeet ja Alva sai lähetteen kolmiosairaalaan, jossa hänen munuaisistaan otettaisiin mahdollisesti näytepala, jotta selviäisi, mikä munuaisia tarkalleen ottaen vaivasi.

Alva ei tiennyt oliko isälläkin munuaisvaivoja, mutta sai kuulla kaiken kiertotietä, siskonsa kautta. Hänen perheessään vuorovaikutus tapahtui sanattomammalla tavalla, mikä ei ollut erityislaatuista tässä yli puolet vuodesta kylmyydestä kärsivässä maassa, jossa ihmisten suihin harvoin eksyi hymynkare.

Ne ajat olivat kauan sitten takana päin, hän oli koko aikuiselämänsä täyttänyt työnteolla kaikki tyhjinä pitämänsä hetket, uppoutunut opiskeluihin ja lopulta tullut runsaasti julkaisevaksi kirjailijaksi, joka tunnettiin myös kantaaottavista kommenteistaan ja toimittajan työstään.

Vaikka identiteettikriisi oli vakituinen jokakeväinen vieras, koskaan ennen hän ei ollut näin suuresti epäillyt omaa ammattiaan ja olemassaoloaan, tämä oli mittasuhteiltaan ainutlaatuista epäilyä. Tuntui kuin koko tähänastinen elämä olisi kaatunut kerralla niskaan.

Kevään mittava valo paljasti entistä raaemmin sen, että Alva ihaili sitä vailla yhtäkään elollista olentoa rinnallaan, mutta niinhän hän oli tehnyt niin monena keväänä aiemminkin, eikä se ollut muodostunut ongelmaksi. Jostakin syystä kaikki ongelmat aktivoituivatkin yhtä aikaa; jos ennen oli tuntenut lähinnä niiden poissaolon, nyt oli vuoro tiedostaa niiden merkittävä läsnäolo. Koko kevään valo suuntautui yhteen ainoaan kohteeseen: se oli Alva, yksinäisistä yksinäisin ihminen, kaiken yksinäisyyden ruumiillistuma.

Alva lähetti kustantamoihin pullopostia eli kolmea käsikirjoitustaan toivoen myönteisiä vastauksia. Tai edes vastauksia. Runokokoelmaa ei tunnetusti lueta hetkessä, mutta Opus-kustantamon nuori kustannustoimittaja vastasi muutamassa viikossa: ”Olen ja olemme tutustuneet käsikirjoitukseesi ja vaikka pidin runoistasi ajoittain paljonkin, olemme vakavasti harkinneet asiaa. Käsikirjoituksesi ei sovi kustannusohjelmaamme. Opus voi vuosittain julkaista 4-5 runokirjaa ja tätä valikoimaa on mietittävä vuosittain hyvin tarkkaan.”

Opuksen lausunnosta selvisi, että käsikirjoitukseen oli tutustuttu ennätysvauhdissa ja ilmeisesti siinä oli ollut ainestakin, mutta se ei ollut kuitenkaan ylittänyt viimeistä rajaa. Muista yhtiöistä ei vastailtu yhtä nopeasti kuin Opuksesta, ja niiden vastaukset olivat neutraalimpia tyyliin: ”Olemme tutustuneet käsikirjoituksiisi. Ne eivät valitettavasti mahdu julkaisuohjelmaamme. Kiitämme tarjouksestasi ja toivomme kaunista kevään jatkoa.” Lausuntoja kertyi sähköpostiin ja edellä mainittua turvallista kaavaa erityisesti noudatettiin suurimmassa osassa palautteita. On helpointa vedota täyteen ohjelmaan mitä tahansa tyrmätessään; silloin ei tarvita muita lisäselityksiä.

Kerran kävi niin, että Alva lähetti paljon, paljon laajemmaksi suunnitellun kirjaidean yhden osaston kustantajalle, jonka kanssa hän oli jo asiasta keskustellut, ja sai vastauksen: ”Hyvä Alva, olemme tutustuneet käsikirjoitukseesi ja meistä näyttää siltä, että se on muotoutumassa toisenlaiseksi kuin alun perin ajattelimme. Käsikirjoituksesi on pamflettimainen ja sopii esimerkiksi Tähden pamflettisarjaan. En näe mitään syytä lähteä muokkaamaan käsikirjoitusta toisenlaiseksi, ja lisäksi emme ole tarpeeksi kaupallinen kustantaja, jotta voisimme kantaa ehdottamasi kaltaisen tietokirjan julkaisemiseen liittyvää riskiä. Toivottavasti löydät siis kirjallesi toisen kustantajan.”

Alva sai tottua kaikenlaisten vastausten lisäksi siihen, että kaikista paikoista ei edes viitsitty reagoida. Hän oli jo byrokratian kanssa asioidessaan alkanut ymmärtää, että eri yksiköt eivät pitäneet minkäänlaista yhteyttä keskenään, ja tässä kommunikoimattomuudessa hänen olisi pitänyt selvittää lopullinen tulos terveysvaivoistaan, itse asiassa hänelle asiakkaana jäi paljon suurempi vastuu ottaa selvää asioista tässä uudessa järjestelmässä.

Hän kykeni siihen aivan hyvin, mutta siihen kului paljon ylimääräistä aikaa ja juuri tässä keväässä pienetkin asiat alkoivat tuntua suurilta.

Työtä hakiessaan hän törmäsi taustaansa selvittäviin kysymyksiin. ”Miksi olet käynyt Kokoomuksen kansanopistoa, mutta sinulla on silti aivan toisenlainen suosittelija?”

Minä halusin selvittää kansanopistossa, mikä yhteiskuntatieteellinen aine minua kiinnostaa eniten. Taustaideologialla ei ollut väliä, Paasikivi-opisto oli äitini ehdotus. Minä olen kannoiltani punavihreä, se ei ole mikään salaisuus. Tiedonantaja on kommunistinen lehti ja päätoimittaja tuntee minut aika hyvin, siksi hän on suosittelijani.”

Eli sinä et ole sitoutunut vahvasti mihinkään ideologiaan, ne eivät vaikuta mielipiteisiisi.”

Minä olen punavihreä, ja Vihreän puolueen jäsen. Kannatan yleisinhimillistä solidaarisuutta, se on kirjailijan velvollisuus tällaisina kovina aikoina.”

Hyvä. Minä aloin soittaa sinulle, koska sinulla on vahva toimittajan tausta ja me tarvitsemme sellaisia henkilöitä. Haluaisitko sinä tehdä töitä Rajuprintille? Meillä on laaja valikoima erilaisia harraste- ja terveysalan lehtiä, joihin tarvitsemme etätoimittajia.”

Millaisia palkkioita maksatte? Olen vapaa toimittaja ja me joudumme huolehtimaan itse kaikista sivukuluistamme mukaan lukien eläkemaksut. Se vaikuttaa esimerkiksi Journalistiliiton palkkiosuosituksiin, jotka ovat noin 400 euroa päivässä kahdeksan tunnin työstä.”

Me olemme yksityinen lehtiyritys emmekä pysty maksamaan journalistiliiton suositusten mukaisia palkkioita. Hmm. Annas kun lasken, mitä se tulisi maksamaan meille kaiken kaikkiaan kuukaudessa.”

Mies suorittaa laskutoimitusta ja palaa puhelimeen.

Se maksaisi meille yli kuusituhatta euroa kuukaudessa, emme pysty maksamaan sellaisia palkkioita vakituisillekaan toimittajille, se olisi hyvin epäoikeudenmukaista heitä kohtaan.”

Miehen perustelut ontuivat kuin olkinukke. Hän ei tosiaankaan tajunnut, että vapaat toimittajat joutuivat huolehtimaan itse aivan kaikista kuluistaan ja että tämä vaikutti heidän toimintaansa suuresti. Ani harva toimeksiantaja ymmärsi tätä todellisuutta, erityisesti oikeistolaishenkiset yritysjohtajat, jotka pyrkivät hinnalla millä hyvänsä varmistamaan perheyrityksensä markkinaosuudet, olivat tästä todellisuudesta kauas vieraantuneita.

Heille työvoima oli tarkkaan laskettuja euroja, joiden päivittäinen katto oli 211. Journalistiliiton mukaan katto olisi ollut vähintään kaksinkertainen. Vaan kukapa näitä isojen ammattiyhdistysten suosituksia enää noudattaisi, ne olivat vanhanaikaisia, erityisesti aloilla, joilla ostajien markkinat määräsivät hintojen muodostuksen keskeiset periaatteet. Nyt työmarkkinat olivat eriytyneet korkeasti koulutettuihin asiantuntijoihin ja kouluttamattomiin työnhakijoihin. Sitten olivat vielä harmaan katvealueen tekijät, joihin Alvakin kuului, kahden maisterintutkinnon tekijä ja kantapään kautta oman alansa ammattilaiseksi kouliintunut tekijä, joka silti joutui sinnittelemään minimitoimeentulolla ja rasittamaan itseään jokapäiväisillä toimeentulohuolilla. Tänä keväänä Alva oli alkanut ymmärtää köyhyyttä henkilökohtaisesti kaiken koettuaan.

Hän kiitti ehkä sittenkin onneaan siitä, että pääsi nopeasti eroon poliittista taustaa koskevia kysymyksiä esittäneestä toimitusalan tunkeilijasta googlattuaan Rajuprintin nimellä lisätietoja. Lisätieto: väitteitä narsismista ja psykopatiasta, työtilojen epähygieenisyydestä ja homeongelmasta. Alva alkoi uskoa, että miehen viestiin, jossa hän ensin epäluuloa ilmaistuaan korosti jatkamisen hyödyttömyyttä tilanteessa, jossa he eivät päässeet sopuun palkkioista, oli hyvä päättää kaikki luonnollisella tavalla. Mustan pörssin ostajia oli tämä vaikeasti säädeltävä ala täynnä. Ennemmin hän pysyisi köyhänä ja kipeänä kuin myisi osaamistaan polkuhinnalla suuriakin määriä. Liitto ei pystyisi taistelemaan ilmiötä vastaan mitenkään.

Myös hallinnon luomat erilaiset loukut oman aseman kohentamiseksi oli tullut kokeiltua. Työvoimahallinnon eri ammattiasemia ja koulutusta koskevien sääntöjen takia järjestelmästä puuttui kaikenlainen joustavuus ja erilaisten elämäntilanteiden ymmärtäminen. Työharjoittelu ei ole korkeasti koulutettuja ja akateemisia varten. Työvoimapoliittiset toimet pitää valita koulutuksen ja kokemuksen mukaan.

TE-virkailija saattoi kieltää liikaan koulutukseen vedoten työnhakijan halun mennä työharjoitteluun tai –kokeiluun uudelle alalle esimerkiksi kirjastoon peruspäivärahaa ja pientä ylläpitokorvausta vastaan. Työharjoittelu ja –kokeilu olivat ensisijaisesti nuoria, kouluttamattomia varten. Näin tilastoissa näkymättömät tai luoviksi yrittäjiksi pakotetut korkeastikin koulutetut osaajat oli ajettu eräänlaiseen loukkuun, josta ei ollut hevillä ulospääsyä. Mitä muuta Alva olisi voinut tehdä kuin tavoitella peruspäivärahaa tai – kuten kirjailijaliiton lakimies häntä neuvoi – yrittäjiksi luokiteltujen kirjailijoiden ollessa kyseessä harkinnanvaraista päivärahaa.

Pelkkään päämäärään pääseminen näytti hyvin vaivalloiselta. TE-toimisto vaati tiedon siitä, että Alva oli päättänyt yrittäjätoimintansa, ja sellaisen todistuksen hän saikin eläkekassaltaan. Lisäksi vaadittiin tietoja hänen palkkioistaan, joilla ei todellakaan voinut kehuskella. Mutta kaikki oli tongittava pohjamutia myöten, se oli viranomaisten työn periaate ja sitä he näemmä pilkuntarkasti noudattivat. Alva soitti puheluita ja keräsi kasaan tarvittavia asiakirjoja, teki työtä käskettyä. Oli kai turha odottaa, että MELAsta olisi muistettu noudattaa hänen ohjeitaan, niinpä kotiin saapui kahtena asiakirjana tieto MYELin lopettamisesta, Alvan oli omatoimisesti toimitettava toinen kappale TE-toimiston työttömyysturvayksikköön tarpeellisina lisätodisteina työttömän statuksen hankkimiseksi.

Alkoi vaikuttaa siltä, että yksikään poliklinikka ja virasto ei tehnyt yhteistyötä hänen kanssaan, vaan yritti tieten tahtoen monimutkaistaa hänen elämäänsä pyytämällä lisäselvityksiä, tietoja ja erilaisia todistuksia, järjestämällä hänen kieltämättä normaalia hiljaisempaan kevääseensä erilaisia menoja ja tekemisen meininkiä.

Hän oli koko kevään ajan heittänyt veteen kaikenlaisia syöttejä kalansaaliin toivossa. Tulos: yksi työhaastattelu luovan kirjoittajan paikkaan, josta hän ei päässyt jatkoon toiselle kierrokselle.

Onko Alva Laitinen? Tässä lääkäri Leena Mikkola. Olimme sopineet puhelinajan tälle päivälle.”

Kyllä, olen juuri kahvilla ystävän kanssa, mutta puhutaan nopeasti”, vastasi Alva, joka oli jokaviikkoisella kaupunkikäynnillään ja tosiaan tapaamassa ystäväänsä musiikkitalon kahvilassa.

Kerron sinulle ensin koetuloksista. Sinulla on havaittu alentunut sokerinsieto, johon ei vielä tarvita lääkitystä, samoin huono kolesteroliarvo on kohollaan, mutta selviät vielä ilman lääkitystä. Sinulla on sama Leidenin mutaatio kuin siskollasi, kuten arvelit.”

Leidenin mutaatio on siis sama asia kuin APC resistenssi. Riskiryhmässä ovat erityisesti raskaana olevat naiset, jotka joutuvat pistämään päivittäin koagulanttia. Tämä on ilmeisesti perinnöllinen sairaus, ja siirtyy geeniperimässä toiselta vanhemmalta lapselle. Onko tähän olemassa lääkitystä?”

Ei ole, mutta sinun pitää mennä herkemmin lääkärille, jos jalkoihin tulee esimerkiksi punertava tulehtuneen näköinen kohta. Sinulla on kohonnut laskimotukosriski. Ei ole tarkkaan selvitetty, miten Leidenin mutaatio toimii, mutta epäillään monen vaaratekijän yhdessä laukaisevan taipumuksen. Sinä et välttämättä koskaan saa laskimotukosta tai tromboositaipumuksesi ei koskaan realisoidu, vaikka sinulla on alttius sairastua.”

Sisätautilääkärin positiivinen asennoituminen muistutti Therapia Fennican ohjeita potilaalle tiedottamisesta. Pitää välttää leimaamista ja korostaa, että sairastumisalttiudesta ei suoraan seuraa sairastuminen, se riippuu vaaratekijöistä ja niiden yhtäaikaisuudesta.

Lääkäri oli ohjeet hyvin lukenut ja toimi selkeästi niiden mukaan, hän oli hyvä lääkärikoulun kasvatti. Hän oli täysin moitteeton ammatissaan. Ainoa vika oli, että hän suolti kaiken tiedon lääkäreiden ammattislangilla, jota Alva ei täysin ymmärtänyt. Kieli on vankila ja lähtökohta, Alva tiesi sen omasta ammatistaan käsin erinomaisesti, vaikka hän yritti aina irtaantua omista vankiloistaan pystyäkseen tekemään itsensä ymmärrettäväksi ja kommunikoimaan eri ryhmien kanssa. Hän ei aina voinut puhua ihmisille kuin he olisivat olleet hänen oman ammattikuntansa edustajia toisin kuin niin moni lääkäri tai TE-keskuksen asiantuntija.

Tämän hän oli vuosien varrella oppinut ja tämä oli kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta tärkeä tieto. Ihmisten oli kohdattava toisensa brasilialaisen pedagogi Paulo Freiren sanoin samalla tasolla ja se oli mahdollista vain, jos ihmis- ja muista suhteista riisuttiin kokonaan vallan mukanaan tuomat jäykät roolit ja valta-asetelmat. Niiden riisuminen onnistui vain kieltä ja puhetapaa vaihtamalla.

Leena ei ilmiselvästi ollut ihan vielä sisäistänyt kielen syvintä olemusta. Hän eli vielä omassa ammatti- ja kielimaailmassaan ja katsoi sieltä käsin ympärillään vaikuttavia asiakkaita ja yhteiskuntaa. Mutta Leenan kanssa voisi oppia tulemaan toimeen. Nytkin Leena vakuutteli vilpittömästi, että hänelle voisi soittaa aina epäselvissä tilanteissa tai milloin tahansa jos oli epätietoinen ja tarvitsi lisätietoa omista diagnooseistaan tai sairauksistaan. Lisäksi APC resistenssin selvittäminen oli vaatinut lähetteen erikoispoliklinikalle, tieto sisaren diagnoosista ei riittänyt. Mutta munuaissairausepäilystä käynnistyivät kaikenlaiset tutkimukset ja selvitykset sokerinsiedosta muihin kokeisiin. Alva todella tunsi, että häntä hoivattiin ja hemmoteltiin ylenpalttisesti. Hän ei ollut koskaan ennen tuntenut oloaan näin hemmotelluksi.


Hän kiitti Leenaa pelkästään tästä tunteesta. Tänä keväänä kaikki oli toisenlaista ja entisestä poikkeavaa. Oli meneillään Suuren Murroksen kevät.

julkaistu Tiedonantajassa 22.7.2017

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan